19.
Laululle

by Yrjö Kilpinen, text V.E. Törmänen,
translated by David Barrett

Kuin tunturilla puro hiljaa helää,
ja luopi kultatähkät pajurukkaan,
niin sinäkin, sä Laulu,
saatat kukkaan sen ihmismielen,
jossa kaiho elää.

Ja siksi kiitän sua. Laulu hento:
sä siunaat kaihon kukin elämäni.
Sä helkyt silloinkin,
kun edessäni on syksy,
jolloin uupuu verten lento.


To the Song


As from the fells the brook so gently streameth,
and yields new golden buds to frozen willows,
so too dost Thou, O My Song,
bring to blossom the hopes of man
wherever longing dwells.

So let me thank Thee, Song, for what Thou gavest
Thy beauty all my days with good cheer filleth.
Thy voice grows clearer,
when autumn is approaching,
and the flowers softly wither.