20.
Sinipiika

by Toivo Kuula, text V.A. Koskenniemi

Veit kesäisenä yönä sielun multa,
sä metsän sinipiika loihdullas.
Sen teki kumma laulu laulamas,
sun silmäis sini ja sun kutreis kulta.

Se mikä ennen sytytti sydämen tulta,
se kävi kalpeaksi rinnallas.
Veit paljon, paljon multa mukanas,
vain kaihon kalvavan sain sijaan sulta.

Ken lumoissa on metsän neitosen,
Hän omaa sieluansa etsien
käy muille outona kuin unissansa,
hän katsoo kaihoin illan hämärään,
hän riutuu sanattomaan ikävään
ja etsii, etsii omaa sieluansa.


Wood Sprite

You robbed me of my soul one summer evening
entrancing wood sprite, with all your charms.
Robbed me with singing magic melodies,
with soft blue eyes and your golden tresses.

The things which used to tear at my heart and enflame me,
seem weak and pallid when compared with you.
So much you robbed, so much you robbed from me,
that longing entered in and filled my soul.

Who wanders where the wood sprite casts her spell,
will lose his soul and seek it endlessly
through unknown lands he'll wander aimlessly on,
will watch the setting sun with yearning heart,
and all words fail him in his deep regret,
while searching, searching, for his soul forever.